Täysin kipsissä

Olen saanut saikun viimeiset päivät kulumaan kuin siivillä. Tuntuu lähes siltä, kuin olisi lomalla, mikä on tietysti aivan mahtavaa. Olen tehnyt pieniä reissuja, ollut lapseni kanssa kotosalla ja nauttinut vesijuoksusta ja salitreenistä.

Jalka ei vieläkään toki ole normaali, mutta nyt aletaan lähestyä sellaista tilaa, että pystyn kävelemään suurin piirtein ajattelematta jalkaa. Portaista en vieläkään pääse laskeutumaan kovin näppärästi, mutta sekin asia on edennyt.

Kaikkein eniten on yllättänyt se, miten helposti ja nopeasti fysioterapeutin ohjeita noudattamalla jalasta on tullut parempi. Ihmeellistä! Tällä hetkellä harjoittelen eniten varvistusta, mikä onkin yllättävän vaikeaa, kun sitä pitää tietoisesti tehdä.

Aikajana: lähes 3 vkoa kipsin poistosta.

Ehdin tänään aamupäivällä käydä salilla ja hoitaa muutaman juoksevan asian. Tajusin punttiksella, että itse asiassa yleensäkään en tule siellä tehneeksi jalkalihasliikkeitä, joten tietyllä tavalla nykyinen tilanne ei muuta salitreeniä juurikaan. Vinoja vatsalihaksia en vain pysty vielä harjoittelemaan hooverissa kyljittäin, sillä nilkka ei siitä tykkää. Mutta muut lihasharjoitukset menivät suurin piirtein kuten ennenkin - lukuun ottamatta sitä “pikkuseikkaa”, että lihaskunto on huomattavasti huonompi kuin ennen murtumaa. 

Perun saman tien eilisen kirjoitukseni siitä, että nilkka ei olisi päivällä kovin turvonnut. Piti nimittäin esimerkiksi ottaa heti pieni breikki sohvalla koipi yläilmoissa, kun tulin takaisin kotiin, sillä jalka alkaa olla taas aika massiivinen.

Salilla kadehdin muutamaa rouvaa ja herraa, jotka harjoittelivat selvästi oman personal trainerinsa kanssa. He pistivät kyllä parastaan ja näytti tosi tehokkaalta. uskoisin, että tässä toipilasvaiheessa erityisesti olisi hyötyä siitä, että joku katsoisi, miten tulee harjoiteltua. Harmi vain, että PT:n käyttäminen tuntuu liian raskaalta meikäläisen kukkarosta.

Venyttely alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta. Alan jo itsekin tunnistaa sen, milloin nilkka toimii kävelyssä normaalisti ja milloin fuskaan. Suuri apu tässä vaiheessa on lentosukka, jota pidän jalassa kaiket päivät (pitää mennäkin ostamaan niitä pian lisää). Sukan avulla turvotus ei ole ylitsepääsemätöntä ja pystyn toimimaan lähes normaalisti läpi päivän. Kun sukan ottaa pois, nilkasta pullahtaakin sitten aikamoinen limppu. Onneksi siihen auttaa kylmä ja koho.

Ihon tulehdus rauhoittui antibiootilla nopeasti. Onneksi, sillä pelotti jo ajatuskin siitä, mitä tapahtuisi, jos se ei parane. Ihon rakenne on myös palautunut tavalliseksi, enää en lotraa rasvan kanssa monta kertaa päivässä.

Kuntoilu jäi viime viikolla yhteen ainokaiseen kertaan, mikä harmittaa. Mutta onneksi tällä viikolla on aikaa ja mahdollisuus hikoilla kaikkina muina päivinä paitsi tänään. Tänään sen sijaan nautiskelen kasvohoidosta

Aikajana: noin 1 vko kipsin poistosta

Eilen visiteerasin ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla. Hänen mukaansa nilkan liikkeet olivat muuten aika hyvät, mutta ojenus/koukistus -liike puuttuu lähes täysin. Tämän liikkeen palautumisesta riippuu tuleva juoksukunto, joten aktiivinen harjoittelu on tärkeää. Aloitan lähinnä kuminauhan avulla venyttävillä liikkeillä, joiden tarkoitus on kai palauttaa liikelaajuutta ojennus/koukistukseen. Ensi viikolla sitten lisää.

Toisen leikkaushaavan kanssa on yllättäen vähän ongelmia. Jouduin aloittamaan antibiootin, kun se lähti tulehtumaan. Toivottavasti se paranee, eikä rupea avaamaan leikkaushaavaa. Jostain uudesta ihoon kohdistuvasta kolhusta tulehdus oli alkanut, ja vaikuttaa pinnalliselta. Se on vain kohdasssa, jossa iho on hyvin ohutta ja sen alla suoraan on rautaa, joten pitää olla nyt tarkkana.

Ensimmäistä kertaa salilla kuuteen viikkooon! Nyt on käsien lihakset hieman jumissa

Tänään saha surisi, kun kipsiä halkaistiin. Kipsin uumenista paljastui säälittävän ohueksi kaventunut pohje ja litteä, hentoinen jalkaterä. Jalkaholvin surkastuminen on huomattavin muutos verrattuna aiempaan; lisäksi jalan iho on hilseilevää, kuivaa ja ohutta kauttaaltaan. Hieman turvotustakin nilkassa on mutta paljon vähemmän kuin odotin. Kävely, se tuntuu tosi kummalliselta, enkä vielä pääse portaita alas vuorojaloin. Mutta kuitenkin jalka on selvästi omani.

Kummallista kyllä, en saanut ortopediltä “automaattisesti” mitään lihasharjoitteluohjeita, enkä muistanut itse pyytää niitä myöskään. Onneksi (yksityiselle) fysioterapeutille sain ajan jo kahden päivän päähän, joten sieltä ohjausta varmasti saa. Ja huomenna harkitsen, menisinkö salille tekemään vähän muita juttuja kuin jalkatreeniä.

Kävi ilmi, että jalan kanssa pitäisi olla ajan kuluessa mahdollisuudet harrastaa kaikkea sitä, mitä ennenkin. Mikä suurenmoinen asia, muuta en enää tänään virka.

Huomenna koittaa kipsillisen elämän viimeinen päivä. On jo aikakin! En malttaisi millään odottaa, vaikka pettymys voi olla melkoinen, jos jalka tulisi olemaan kovin kipeä kipsin poiston jälkeen.

Nyt on nimittäin helppo olla ja jalka tuntuu oikein hyvältä. Eilen kävimme pienellä kävelylenkilläkin. Hyvinhän tuo sujui, mutta kovin pitkälle ei uskaltanut vielä lähteä. Nyt vaan joka päivä hiukan pidempi matka kävelyä ja runsaasti muuta treeniä, niin hyvä tästä tulee!

Tämän blogin skooppi muuttuu hieman, kun kipsitön elämä taas alkaa. Aion jatkossa enemmän raportoida treeniasioita ja sitä, miten jalkani tulee kuntoutumaan. Huomenna, kun olen tavannut ortopedin, on aika laittaa itselleni jokin tavoite ja aikaraja, jota kohti tulen harjoittelemaan. Aiemmin olen juossut puolimaratonin ja siksi pohdin nyt, voisiko vuoden päästä kesään laittaa tavoitteeksi jälleen puolikkaan juoksemisen. Mutta kestääkö rauta nilkassani tuollaista rasitusta, siitä pitää vielä keskustella ammattilaisen kanssa ennen kuin päätän lopullisesti.

Päivän saldo: 2 pv kipsin poistoon. Sisäinen hurraaminen on alkanut.

On ollut mielenkiintoista seurata tuota poliittista rahoituskriisiä uutisissa viime päivät. Mutta toisaalta on kauhean surullista ja vihastuttavaakin, miten maassa, jota on pidetty korruptiovapaana, toimintapa on ihan samanlainen kuin niissä valtioissa, joista alentuneeseen sävyyn tässä yhteydessä yleensä puhutaan.

Kuka vain tajuaa maalaisjärjelläkin, että tietysti poliitikkoihin vaikuttaa lobbaus ja lahjominen. Ei ole ilmaisia lounaita. Ja ihmisluonnon mukaista (joskaan ei moraalisesti hyväksyttävää) on sekin, että ne joilla on valtaa, käyttävät sitä  joskus sumeilematta ja ottavat hyödyn itselleen. Useimmat ihmiset niin tekevät joskus - tämä sama juttu näkyy esimerkiksi hotelleissa, joista häipyy kuulemma kaikenlaisia tavaroita, jos ne vain irtoavat alustoistaan ilman ruuvimeisseliä. Vähintään kaikkien itseään kunnioittavien matkustajien on kahmaistava suihkumyssyt ja pienet body lotion-pullot mukaansa, vaikka se on typerää eikä ehkä edes suotavaa. Tai esimerkiksi ylinopeuden ajaminen - sehän on vastuutonta, mutta ylinopeutta ajava hakee sillä itselleen hyötyä ja kokee, ettei yhteisiä pelisääntöjä tarvitse tässä suhteessa noudattaa.

Tänään Ylen Aamu-tv:ssä Heidi Hautala sanoi, että hänen mielestään tärkeintä on, että avoimuus poliittisten puolueiden rahoituksen suhteen kehittyisi. Sitä sietää toivoa, sillä nykyisellään tilanne on ihan absurdi. Vilunkipeliä käydään suurista rahoista salaa, ja asioiden tullessa ilmi edunsaajista kukaan ei “muista” mitään, ja jos aukottomia todisteita löytyy jonkin väitteen puolesta, syytetään lähintä alaista mokaamisesta. Toimintatapa muistuttaa aasialaisissa maissa vaikuttavaa kungfutselaista kulttuuria. Siellä esimerkiksi firmoissa alaiset toimivat joskus laittomastikin esimiestensä määräyksestä, ja ottavat myös mukisematta heidän lokansa niskaansa tarpeen vaatiessa. Myöhemmin heidät siitä sitten palkitaan, tai he ylenevät. Ehkä suomalaisten ja japanilaisten kulttuuri on tosiaan samankaltainen, kuten usein väitetään.

Minusta on Suomen asukkaiden aliarvioimista, jos huomattavien rahamäärien siirtymistä yrityksistä poliittisten puolueiden rahoittamiseen yritetään peitellä, kuten tässä kohussa on käynyt ilmi. Se on vastenmielistä ja pelottavaa, ja vie uskoni siihen, että täällä itse kullakin on tasa-arvoinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Pistää miettimään, kuka päättää todellisuudessa esimerkiksi oman kuntani kaavoituksesta ja kenen toiveiden mukaisesti.

Päivän saldo: 5 pv kipsin poistoon. Jumppaa mutta aiempaa laiskemmin. Myssy nro 2:n kutominen aloitettu.

Mikä onni ja autuus. Silti jotenkin tänä aamuna kiukuttaa kaikki. Miksi en ole saanut enempää saikulla aikaiseksi? Miksen ole paremmalla tuulella? Miksi koti on hyrskyn myrskyn? Miksi minun pitää siivota koti taas kerran? Miksi pitää vielä odottaa melkein viikko, että saan jalkani takaisin?

Myös lastani kiukutti aamulla kaikki. Herääminen meni oikein hyvin, kun sai kelliä vähän aikaa vanhempien välissä. Mutta aamupala oli väärä, puuro ei kelvannut. Lusikat olivat huonoja. Sukat olivat huonosti. Pikku Kakkosen ohjelma loppui hänen mielestään kesken. Harmitti, kun xylitol-pastillin sai vasta aamupalan jälkeen. Ja kaikkien kauhein kiukku nousi siitä, että piti harjata hiukset. Sitä lapseni jostain syystä inhoaa suunnattoman paljon, vaikka se ei taatusti satu. Ehkä meidän pitää käydä ostamassa isojen lasten hiusharja yhdessä; kenties siten vältytään väännöltä asian suhteen jatkossa. Onneksi noin pienten ihmisten kiukku laantuu  nopeasti sylissä, ja sitten lauloimme mukavia lastenlauluja, joten hoitoon lähtö meni kuitenkin leppoisasti.

Mutta kukas minulle laulaisi? Niinpä, tällaista se aikuisuus on.

Päivän saldo: 6 pv kipsin poistoon. Kiukkuinen.

Tänään tein matkan toiseen kaupunkiin työasioihin liittyen. Oli tosi virkistävä reissu, koska sain muuta ajateltavaa kuin kotityöt. Meinasin muuten unohtaa keppini (otin siis vain toisen mukaan) kokouspaikan naulakkoon, mistä sain hyvät naurut. Alkaa näyttää ihan hyvältä, jos näin käy! Toisaalta aina välillä nilkka napsuu ja rahisee ikävästi. Tuntuu kuin jokin liikkuisi siellä - toivottavasti se on vain jokin jänne, joka hakee paikkaansa.

Kotimatkalla taksikuski kertoi, että hänenkin jalkansa oli muutamia vuosia sitten katkennut. Se oli leikattu, ja kirurgi oli epäillyt, että jossain vaiheessa siitä joudutaan kyllä rautaa poistamaan. Kuskipa ei ollut tähän suostunut, vaan nilkasta tuli ihan hyvä kävelyjalka rautoineen päivineen. Ikävä kyllä yhtään juoksulenkkiä hän ei ollut tapahtuman jälkeen tehnyt. Toisaalta kyseessä oli yli 50 v ihminen, joka tuskin juoksisi muutenkaan. Jäi silti vähän kalvamaan, että mitenköhän minä juoksen ensi kesänä…mutta toisaalta jos kerran on kuulemma harvinaista, että tässä vaiheessa kävelee ilman sauvoja, kenties minä teen poikkeuksen sääntöön ja kirmaan ainakin vuoden päästä kesällä kuin villivarsa tuolla lenkkipoluilla.

Päivän saldo: 7 pv kipsin poistoon. Ei vielä yhtään jumppaa, koska reissun päällä. Kevätfiilis ja -takki!

Jes, olen vihdoin toipunut mahataudista, tuosta kammottavasta seuralaisestani. Alkoi mennä meininki aika heikoksi, vaikka nesteytin itseäni kaksin käsin. Jalkajumppakin jäi eilen aika lailla väliin; jalka ei oikein noussut melkein kolmen päivän syömättömyyden jälkeen. Kummallista kyllä, lapsonen säästyi eikä sairastunut, mistä olen mitä onnellisin.

Kipsin kanssa on tullut viime päivinä käveltyä sisällä ilman keppejä. Homma menee minusta aika hyvin eikä turvotustakaan ole hirveästi. Jonkin verran kyllä mietityttää, mitkä kengät saan mahtumaan lähiviikkoina jalkaan, kunhan kipsi poistetaan. Pelkät lenkkaritko? Niillä ei kumminkaan voi oikein mennä töihin. Ja edelleen ahdistaa tuo olemassaoleva mutta tosin erittäin epätodennäköinen vaihtoehto, että mitä jos luutuminen ei olekaan mennyt hyvin ja jotain on pielessä? Mitään kuvauksia tai arvioita nilkasta ei ole tehty melkein kuuteen viikkoon (koska se on kai yleensä aivan turhaa), ja siinä mielessä jos jokin murtumista olisi kotiutumisen jälkeen joutunut huonoon asentoon, siihen se jäisi. Mutta pitää yrittää luottaa omaksumaani elämänasenteeseen: yleensä kaikki menee hyvin.

Puolan presidentin ei näemmä olisi kannattanut luottaa tuohon mottoon. Hesarissa kirjoitellaan, että hän mahdollisesti itse määräsi koneen laskeutuvaksi sinne sumuiselle kentälle lennonjohdon varoituksista huolimatta. Jos tämä pitää paikkansa, mikä mahtaa saada ihmisen ajautumaan siihen tilanteeseen, että kuvittelee voivansa kontrolloida kaikkia ja kaikkea? Onko kyseessä maallisen vallan synnyttämä harha vai ylimitoitettu yritys manageroida edes omaa elämäänsä?

Päivän saldo: 8 päivää kipsin poistoon. Jalkajumppa on palannut kuvioon. Toipumista ja (järjestyksessä toisen) myssyn kutomista.