No niin, yksi etappi on tällä toipumisreissulla saavutettu. Olen virkannut pipon, tai oikeammin kesähatun lapsoselleni. Hattu on tehty langasta, jonka sävy vaihtelee vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen, jolloin siihen muodostu luonnostaan raitoja. Ihmiselle, joka on täysin käsi käsitöissä, tämä suoritus on jo jotain 
Näin se tapahtui: virkataan ketjusilmukoita päänympäryksen verran ja lierireunaa varten vielä n. 10-15 cm lisää, ja liitetään päät yhteen. Virkataan sitten tavallisia silmukoita lierireunan verran. Sitten kavennetaan yksi silmukka kymmenestä (ts. hypätään se kymmenes yli) kunnes päänympärys on sopiva. Seuraavaksi virkataan pylväitä lähes päälaelle saakka. Päälaki virkataan jälleen tavallisia silmukoita, kavennetaan aluksi 1/10 tai 1/5 silmukkaa ja siitä tihentäen ad 1/3 tai 1/2 silmukkaa, jotta päälaesta tulee pyöreä eikä suippo. Voilá, valmis! Aika helppoa ja tässähän aika kuluu.
Taaperon kanssa on piirretty viime ajat pii-paa-autoja. Näemmä pienikin lapsi tarvitsee oman aikansa asian käsittelyyn.
Päivän saldo: 38 päivää kipsin poistoon. 120 jalannostoa suorana selinmakuulta, 90 jalannostoa polvi koukussa vatsamakuulla, 90 jalannostoa kylkimakuulla jalka suorana, 60 jalannostoa istualtaan polvi koukusta suoraksi. Yksi viimeistelty pipo ja toinen aluillaan.
Jätä kommentti